Kallista aikaa

Säv. Ile Kallio
San. Kaija Kärkinen

Kahvilan pöytään
istut kelloasi vilkuillen
vain pienen hetken
voin kai pyytää, hetken viimeisen

aikaa on
se on vain aikaa
ei se karkaa mihinkään
se vierii vain
ja jäljet peiliin siitä jää

kallista aikaa
vaikka käytit säästellen
ei mitään käteen jäänytkään
kallista aikaa tänään vietän tuhlaillen
ja päästän kivet vierimään
vierimään

niin paljon uhraat
vuoksi elämäsi kiireisen
kun täytyy mennä perään
menetetyn nuoruuden

kiire on
aika kuluu
takaisin et mitään saa
juokse vain
se sinut aina ohittaa

kallista aikaa …

Kahvilan pöytään
lähtöäsi katsomaan jään
kun olet mennyt
ei ole kiire enää minnekään

aikaa on
tyhjyys iskee
silloin tulee kyyneleet
ne päästän pois kuin kivet vierineet

kallista aikaa …