Biografia
Biografia                             

KÖYHÄN NAISEN PARATIISI


Edellinen albumi ‘Saman taivaan alla’ julkaistiin syyskuussa 2008.

Siitä on siis kolme ja puoli vuotta. Tuntuu pieneltä ikuisuudelta, joten

aika on enemmän kuin kypsä uusille lauluille, sanottavaakin kun on.

Kaija:

Olimme aikeissa tehdä kokonaan lainakappaleista koostuvan levyn, materiaalia oli kertynyt useampaankin, ja omia

käännöksiä olin tehnyt vuosien mittaan. Toisin kuitenkin kävi, Ile innostui säveltämään helteisinä kesäpäivinä uusia

biisejä, joihin tuntui heti tarttuvan yksittäisiä sanoja, kokonaisia kerosäkeitä, pelkkiä mielikuvia...

Ensimmäiseksi valmistui Köyhän naisen paratiisi, josta sitten tulikin albumin nimibiisi. Ehkä siinä onkin jotain

olennaista koko levyn annista: Paratiisi on pienissä hetkissä, läsnäolossa, heittäytymisessä, itsensä hyväksymisessä ja

toisen. Laulujen tekstit kertovat tästä ajasta, tästä iästä, tästä naisesta! Mutta Köyhän naisen paratiisi kuuluu myös

miehille... ja ehkä siellä joku käärmekin luikertelee...

Ja paratiisi oli myös legendaarinen Finnvoxin studio, sen ihanat ja omistautuvat ammattilaiset, loistavat ja rakkaat

muusikot. Albumin henki on enemmän kuin osiensa summa.

Kun laulu lähtee kuulijansa myötä elämään omaa elämäänsä, minun paratiisini on täydellinen.

Ile:

Kappaleen ‘Lähtö’ kertosäe, joka sen lisäksi, että se on eräs

suosikki tällä albumilla, kuvaa paljon sitä tunnetta, joka tämän

musiikin toteuttamisessa on ollut. Sitä on vaikea selittää, koska

se on hyvin henkilökohtainen juttu. Mutta ehkä se selviää, kun

tätä musiikkia kuuntelee…

“mä lähdin

kanssa nuorten sankareiden

haavoittuneen enkelin

kautta vapauden ja pelon valtateiden

joskus kaipaan kuitenkin

joskus kaipaan takaisin”

Albumilla on kuusi omaa, uutta laulua ja viisi lainattua. Yhtä

lukuunottamatta kaikissa on Kaijan tekstit. Mielestäni Kaijan

kirjoitus paranee koko ajan. Esimerkiksi ‘Ei rakkautta saa

palaamaan’, originaali ‘I cant make You love me’, on riipaisevan

kaunis, sekä tekstinä, että lauluna.

Musiikkina tätä oli ilo toteuttaa. Studiojoukkue oli ensiluokkainen

sekä osaamiseltaan, että asenteeltaan. Anssi Nykänen,

Anssi Maasalo, Pekka Gröhn, Minna Pensola, Verneri Pohjola

ja Ona Kamu ovat huippua! Kitarat soivat niinkuin pitääkin,

mutta Kaijan laulu on jotain, joka jättää minutkin hiljaiseksi.

Olen hänen ihailijansa.

Finnvox oli selkeä valinta studioksi. Sen seinissä kaikuu niin

valtaisa osa suomalaista musiikkia, että vibat eivät voi olla

kuin hyvät. Lisäksi miehistö siellä on tietenkin huippuluokkaa.

Äänitysinsinööri ja miksaaja Risto Hemmi on urallaan tehnyt

niin paljon merkittävää jälkeä, että sen luetteleminen tässä

olisi liian iso urakka. Aki Sihvonen, joka äänitti osan materiaalista

on myös mies paikallaan, ja hänellä on varmasti hieno

tulevaisuus alalla. Masteroija Pauli Saastamoinen kuuluu myös

Suomen parhaimmistoon. Mikäpä siinä oli moisissa käsissä

tallentaa tätä musiikkia!

Studiossa kului reilun kuukauden päivät alkusyksystä 2011.

Kannen kuvat otti hyvä ystävämme ja monet

kerrat meitä kuvannut Riitta Sourander.


MENESTYS

Kaija Kärkinen ja Ile Kallio ovat julkaisseet yhdessä seitsemän studioalbumia, joita on yhteensä 183.000 kappaletta. Vastaavaan menestykseen yltänyttä lauluntekijäpariskuntaa ei Suomesta löydy. Vuonna 1995 julkaistun ensilevyn hitti Sade toikin kaksikon kerralla koko kansan tietoisuuteen. Siitä lähtien jokainen julkaistu albumi on tuonut lisää nimikkeitä Kaijan ja Ilen meriittilistaan, mm. Täysikuu, Aurinko nousee taas, Valkoiset valheet, Tyttö säteilee, Jan ja Kuka saa kyyneleet.


KAIJA JA ILE SODASSA JA RAKKAUDESSA 14.09.05.

”Sodassa ja rakkaudessa” on Kaijan ja Ilen kahdeksas studioalbumi. Sen 12 uudessa kappaleessa ympyrä tavallaan sulkeutuu, sillä albumin toteutuksessa ja ilmaisussa on samanlaista vahvuutta kuin pariskunnan alkupään tuotannossa. Erityisesti levyllä kannattaa kiinnittää huomiota uudenlaiseen herkkyyteen, jonka ytimen muodostavat Kaijan tekstit ja laulu. Laulujen teemat liittyvät oman itsen löytämiseen, omien rajojen määrittämiseen ja parisuhteeseen – asioihin jotka puhuttelevat meitä jokaista.

Albumin ensimmäinen single ”Lennetään pois” on valloittanut kuulijoita radioaalloilla tiuhaan. Korkeimmillaan kappale oli mm. paikallisradioiden #2:ksi ja Radio Suomen #6:ksi soitetuin. Kappaleessa Kaija Kärkinen kuvaa osuvasti mietteitä, jotka tulevat eteen jokaiselle parisuhteen kokeneelle. Vastuu onnesta on meillä itsellämme, ja keinot arkipäivän tyytyväisyyteen ovat omissa käsissämme.

Toinen single ”Veitsenterällä” puolestaan avaa uuden sivun Kaijan ja Ilen musiikissa. Ilen taitatava kynä on piirtänyt sävellyksen, johon jää koukkuun ensikuulemalta. Kun sävellys vielä on saanut kumppanikseen Kaijan sanat, jotka nostavat kauniisti esiin meitä jokaista puhuttelevan haluamisen ja tarpeiden välisen dilemman sekä elämänmuutoksen vaikeuden, on biisin ohittaminen olankohautuksella mahdotonta.

Se miten ”Veitsenterällä” –kappale sai nimensä, kuvaa hyvin sitä, miten lauluntekijän mieli on aina töissä. Kärkinen ja Kallio antoivat kesällä haastattelun Anna-lehteen, ja toimittaja oli laittanut jutun otsikoksi: ”Onnea veitsen terällä”. Niin yksinkertaisia asiat välillä ovat. Bion lopussa mielenkiintoinen tarina kokonaisuudessaan.


ETEENPÄIN

Kaijaa ja Ileä vie artisteina eteenpäin luomisen tarve. Oma eletty elämä löytää uuden muodon sävelinä ja sanoina, joista kuulijat löytävät kosketuspinnan omaan todellisuuteensa. ”Sodassa ja rakkaudessa” -albumin kappaleissa tämä kosketuspinta on herkempi kuin koskaan aikaisemmin. Eikä vähiten siksi, että nyt Kaijan laulu tulee lähelle – se kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Hän kertoo kuulijalle tarinan ja tietää, mistä laulaa.

Eteenpäin Kaija Kärkinen ja Ile Kallio astuivat tänä vuonna myös siinä mielessä, että alkuvuodesta 2005 he liittyivät osaksi EMI Finlandin artistikaartia, ja levyttävät nyt legendaariselle Capitol –levymerkille.


Anna 16.06.05 / Näin kohtasimme. Sarjassa tunnetut parit kertovat ensitapaamisestaan. Teksti Sanna Puhto.


Onnea veitsen terällä

Kaija Kärkisen ja Ile Kallion rakastuminen oli kaikille muille ilmiselvää paljon ennen kuin he tunnustivat sen toisilleen.

ERÄÄNÄ HELTEISENÄ loppukesän päivänä vuonna 1990 Ile Kallio törmäsi vanhaan tuttuunsa Ona Kamuun Mikonkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa Helsingin keskustassa. Onalla oli mukana ystävä, jonka hän esitteli Ilelle.
- Tässä on se Kaija, joka on niin hyvä studiossa, että vie minulta kaikki studiotyöt.


Ile oli itsekin kuullut Kaijan pätevyydestä kollegaltaan studioinsinööri Pekka Witikalta. Sitä Ile kuitenkin ihmetteli, miksi Kaija nyt penkoi laukkuaan hermostuneena ja sohlasi sieltä löytämänsä tupakka-askin kanssa.
Kaija ei tiennyt, mitä hänelle tapahtui siinä kadunkulmassa seistessä, mutta se oli selvää, että Ile teki sellaisen vaikutuksen, että se veti sanattomaksi ja ujoksi.
Tapaamisen jälkeen Kaija tajusi myös sen, että kyseessä oli sama Ile Kallio, jonka hän oli nähnyt Hurriganesin kanssa keikalla vuonna 1975 Lapin Veikkojen painisalissa Sodankylässä. Juuri se kitaristi, jonka kuvan hän oli 13-vuotiaana leikannut Suosikista ja kehystänyt punaisella sydämellä.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Ile kutsui Kaijan studioon laulamaan Bilian automainokseen


Tällä toisella tapaamisella Kaijan jännitys oli tiessään. Yhteistyö oli kummankin mielestä helppoa, oleminen ihmeellisen vaivatonta ja huumorikin samalla aaltopituudella. Työpäivän jälkeen Kaija soitti parhaalle ystävälleen:
- Olen tavannut elämäni miehen, mutta tässä on sellainen ongelma, että hän on naimisissa ja kolmen lapsen isä. Eli se siitä.


Yhteistyö jatkui. Kaija teki mainosmusiikkia Ilen kanssa, ja pian he myös osallistuivat Euroviisukarsintoihin Ilen kappaleella Hullu yö. Kun kappale valittiin edustamaan Suomea, alkoi kokonaisen albumin tekeminen.
Tässä vaiheessa Ilen ja Kaijan yhteiset ystävät olivat varmoja, että heillä oli suhde. Niin ilmiselvää oli lataus heidän välillään.


Kaija ja Ile pitivät itse käsijarrua päällä. Kumpikin ajatteli tahollaan, että ei ole koskaan ollut yhtä kotonaan kenenkään kanssa. Silti kumpikaan ei ottanut askelta siihen suuntaan, että olisi kertonut tunteistaan toiselle. Molemmat tiesivät sen, että tunnustus voisi sotkea monen ihmisen elämän. Kevään mittaan tunnemylläkässä eläminen kävi mahdottomaksi Ilelle. Oli pakko puhua.
Huhtikuun viides päivä vuonna 1991 albumi Mustaa vettä oli valmis ja sitä mentiin juhlimaan ulos työporukan kanssa. Taksin takapenkillä Ile kertoi Kaijalle, mitä tunsi tätä kohtaan. Kaija rupesi itkemään silkasta helpotuksesta: hän ei ollutkaan tunteineen yksin, kuten oli pelännyt.


Rakkaudentunnustus oli pitkän tien alku, jossa kumpikin eli omalla tavallaan koko tunteiden kirjon rakastumisen riemusta eron repivyyteen. Tarvittiin vielä paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja suruakin, ennen kuin Ilen eroprosessi oli käyty läpi ja asiat asettuivat uusiin uomiinsa.

Rakkaus oli aluksi onnea veitsen terällä, mutta se on vuosien saatossa kypsynyt hedelmälliseksi suhteeksi. Siitä tähän mennessä syntynyt kymmenen yhteistä levyä ja kaksi poikaa.